Weblokit
Sendari suosi saaristoretkeilijää :-) Aamun retken ohessa katselin pientä pilkkasiipiparvea ja huomioni kiinnittyi yhden yksilön "epämuodostuneeseen" nokkaan, aivan kuin linnulla olisi ollut pieni kyhmy. Tarkempi tarkastelu osoitti, että linnulla on myös erimuotoinen otsa, kuin mukana olleilla pilkkasiivillä. Myös silmän takana oleva valkoinen laikku oli selvästi isompi ja jatkui kohti päälakea ja niskaa. Lisäksi huomioni kiinnittyi myös linnun ruskeaan kupeeseen/kylkeen. Tässä vaiheessa olin jo melko varma, että katselin Suomen kolmatta kyhmypilkkasiipeä! Nyt jouduin häiritsemään Liisan kaffehetkeä ja lähes pakottamaan hänet kaukoputkelle. Karikukot ja punajalkaviklot oli kuulemma nätimmän näköisiä ja kahvikin oli pahasti kesken - "Jos mää nyt sitten katson...". Lintu viihtyi koko aamupäivän paikalla ja oli myös samankokoisessa pilkkasiipiparvessa paria päivää myöhemmin.
Jälkeenpäin, kun pääsin katsomaan kuvia ja tutustumaan kirjallisuuteen. näyttäisi siltä, että kysessä on Suomelle uusi alalaji, Pohjois-Amerikkalaisen nimirodun edustaja. Nokan värityksestä en tiennyt, mutta kuvista ja maastomuistiinpanoista voi todeta värin olevan vaaleanpunainen, hieman keltaiseen vivahtava. Lisäksi otsan muoto näyttäisi olevan hyvä tuntomerkki. Mistä sitten alalajin ikinä varmasti tunteekin ja mitkä ovat riittävät kriteerit, voi "isot pojat" joskun päätää, jos haluavat.
Suomen ensimmäinen on havaittu Kemiönsaaressa (entinen Kemiö) vuonna 1996 ja toinen tänä vuonna toukokuun lopussa Hangon lintuasemalla. Kemiönsaaren ja Hangon linnut ovat olleet Siperialaista stejnegeri-alalajia, kun taas tämä näkemämme lintu näyttäisi olevan Amerikkalaista deglandi-alalajia.
Näistä kuvista voi kukin itse tehdä tulkintoja. Muutama kuva löytyy myös Tarsigerista.
Lämmin kiitos Jan Eeralalle kuvien käsittelystä.
Kommentoi
kesäkuu 2012 Ahvenanmaa, Finland
Weblokit
Copyright, 2012 Antti J. Lind