Linnun löysivät Kari Mäntylä ja Leo Salo lokkien poikasrengastuksen yhteydessä tiistaina (3.7.) puoliltapäivin, kun se
innokkaasti lauloi yhdessä Pohjois-Porin suurimmasta selkälokkiyhdyskunnassa aarin kokoisessa tuomipensaassa.
Linnun lajinmääritys jäi mm. optiikan ja kirjallisuuden puutteen vuoksi pahasti kesken ja sitä epäiltiin alustavasti
pikkukultarinnaksi. Samana iltana Bongariliiton Työvaliokunnan valttuuttamana T.Lilja ja allekirjoittanut kävivät
paikalla lyhyesti etsimässä laulajaa ja löysivätkin sen, kun siitä nähtiin muutama vilaus ja se lauloi muutaman pätkän.
Lauluaktiivisuus oli kuitenkin niin heikkoa ja säkeet lyhyitä, että selvyyttä lajista ei saatu.
Seuraavana aamuna kävimme uudella pikakäynnillä ja nyt lintu oli paremmin äänessä. Lisäksi se nähtiin lyhyesti muutamaan
kertaan ja määritettiin alustavasti vaaleakultarinnaksi. Kuvia linnusta ei saatu, mutta sentään pari heikkotasoista äänitettä,
joika voit kuunnella tästä ja tästä. Huomaa lisätä äänenvoimakkuutta tarpeeksi!
Lintu oli pahaksi onneksi hankalassa paikassa bongauksen ja määrityksen kannalta. Paikalla pesii runsaasti lokkeja mm.
selkälokkeja, joilla on edelleen pienet poikaset, sekä muita saaristolintuja. Tämän vuoksi lintu asetettiin bongauskieltoon TVK:n
toimesta ja yhteisbongauksen mahdollisuuden selvitys alkoi välittömästi. Alustava suunnitelma oli pyydystää lintu määrityksen
varmistamisen vuoksi. Samassa yhteydessä oli tarkoitus näyttää veneessä oleville bongareille lintu rengastajan kädessä muutaman
kymmenen metrin etäisyydeltä. Yhteisbongaus jäi kuitenkin toteutumatta viikonlopun kelirajoitusten vuoksi. Lauantaina
sateettomana iltapäivän hetkenä ja vielä uudelleen maanantaiaamuna kävimme paikalla, mutta lintua ei enää havaittu. Linnun
suosima tiheä tuomipensas oli tällä välillä käytännössä kaluttu tyhjäksi tuomenkehrääjäkoin ansiosta. Ehkä lintu siirtyi muualle
tai jatkoi kiertelyään - kuitenkaan sitä ei toistaiseksi ole löydetty uudelleen.
Lajinmäärityskin on osaksi vielä auki. Vaaleakultarinta on hiljattain jaettu itäiseen vaaleakultarinta (pallida) ja läntiseen
iberiankultarinta (opaca) lajeihin, joiden määritys perustuu pääasiassa lauluun ja lähinnä mittoihin. Tähän mennessä äänitteiden
perusteella yksilöä on pidetty itäisen lajin edustajana. Tätä ennen itäinen laji on tavattu Suomessa 2 kertaa (Säppi ja Lågskär).
Läntistä ei ole toistaiseksi tavattu.
Bongariliiton Työvaliokunnan virallinen tiedote asiasta.
Saari löytöiltana. Kultarinnan laulupuska kuvan keskivaiheilla.
Näin siinä lopulta kävi - laulupensas putsattu tuomenkehrääjäkoin ansiosta.
Tiettävästi ainut kuva linnusta. Tarkennus ei aivan kohdallaan :-(
Viimeinen tulokseton tarkistuskäynti.
Kommentoi
3.7.2007 Pori, Finland
Copyright, 2007 Antti J. Lind