+7Weblokit
Domankobbanin komppaus keskeytyi, kun ruovikkoa haravoidessamme huomasin reilun sadan metrin päässä rantakivikossa lennähtävän mustavalkoisen linnun, joka toi mieleeni jonkin taskun. Huusin Harrylle havainnoistani: "Mikä ihme tuo mustavalkoinen tuolla rantakivikossa on - mustatasku tai joku semmoinen!". Harry ei saanut lintua heti näkyviin, mutta muutaman pitkän sekunnin päästä se hyppäsi rantakivelle avoimesti. Katselimme kiikareilla lintua n70m päästä ja ihmettelimme näkemäämme. Harry lähti hakemaan kaukoputkia ja mukana ollutta lintukirjaa pohjoiskärjestä. Minä jäin vahtimaan lintua.
Harryn palatessa muutaman minuutin kulttua, lintu oli edelleenkin samalla paikalla. Katselimme sitä hetken putkilla ja otimme scouppauskuvat dokumentaatiota varten. Lähestyimme lintua muutman kymmenen metrin päähän ja katsoimme kirjasta taskuja - ei sopinut yhteenkään: liikaa valkoista alapuolella ja siivissä ei pitäisi olla valkoisia laikkuja. Lisäksi pyrstö näyttä kokonaan mustalta? Yritimme saada sukua sopimaan johonkin ja puhuttiin lähinnä kivitasku, leppälintu ja pensastaskun suvusta. Mielessä kävi myös jonkin tavallisen linnun melanistisuus.
Soitin pari konsultointipuhelua ja yritimme saada tuntomerkkejä eteenpäin. Aluksi tarjottiin melanistista kivitaskua tai muuta ja todettiin myös oenanthe-suvun sopimattomuus. Ensimmäinen soitto takaisinpäin tarjosi tummaanjunkoa, mutta pyrstön ja nokan väri eivät sopineet. Vajaan 10 minuutin kulttua tuli soitto, jossa kerrottiin tuntomerkkien sopivan nokitaskuun, Saxicola caprataan. Tässä tilanteessa ei ollut sitten minkään näköistä hajua, minkänäköisestä linnusta on kyse. Harry sai samaan aikaan puhelin JV:ltä, jonka hän ohjasi minulle. Luettelin hänelle tuntomerkit ja sieltä tuli kuin apteekin hyllyltä. JV sanoi lajin olevan nokitasku. Eiköhän tätä pidetä sitten työnimenä.
Harry tekstasi saaressa olevalle toiselle retkiporukalle epämääräisestä tummasta hyönteissyöjästä laguunissa ja reilun vartin päästä pojat saapuivatkin paikalle ja pääsivät mukaan ihmettelemään lajia. Samoihin aikoihin lajista ilmoitettiin myös kerholle ja reilun 1,5 tunnin kulttua saapuivat ensimmäiset bongarit. Bongareita kulki mantereen ja Domarin väliä pimeään asti tasaisena virtana neljän veneen avustamana,.
Lintua pidettänee nuorena koiraana. Nokitasku on havaittu westernillä, ennen tätä havaintoa, kuusi kertaa Israelissa ja kahdesti Kyproksella. Kiitokset kaikille kuviaan lähettäneille ja julkaisun sallinelle. Oleellisimmat niistä olen liittänyt tähän mukaan. Ja jos joku harmittaa, niin se kun osui lauantaille ja tähän saareen :-)
Löytöhetkellä rantakivellä seisoskellut, vielä tuntematon laji.
Sama lintu selkäpuolelta.
Kuva: (C) Harry Lilllandt
Paria päivää myöhemmin samoilla sijoilla kuvattuna. Lintu vasemmalta kyljeltä
Kuva: (C) Harry Lilllandt
Ja oikealta kyljeltä.
Kuva: (C) Pekka Komi
Linnun siiven tyvellä olevat valkoiset kuvioiden muoto oli hankalasti nähtävissä maastossa. Tässä kuvassa mm. ne erottuvat upeasti.
Löytöhetkellä kuvattu dokumenttivideo nokitaskusta.
Video: (C) Harry Lilllandt
Pari päivää myöhemmin lähes samoilla jalansijoilla. Videolta myös kuultavissa nokitaskun ääntä.
Kuva: SHM
Linnun löytäjä lähes löytöpaikalla.
Bongariaalto 1 rantautuu.
Kommentoi
9.10.2010 Domarkobban, Kristiinankaupunki, Finland
Weblokit
Copyright, 2010 Antti J. Lind