Weblokit
Eipä ole näitä heikkotuulisia aamuja sitten ollutkaan... Ennen auringonnousua lähes rasva ja mantereella ensimmäinen aamu, kun lämpötila oli pakkasella. Heikkoa tuulta riitti pari tuntia, jonka jälkeen kaakkoistuuli käänty etelään ja vielä lounaaseen, ollen iltapäivän puolella taas reilu 10m/s. Aurinkoa riiitti koko päivän.
Muutaman päivän pohjoistuuli oli tehnyt tehtävänsä ja sinne olivat hyönteissyöjien isommat määrät hävinneet. Ei enää harmaasieppoja, leppälintuja, pajulintuja eikä taigauunilintuja. Tiltalttejakin löytyi vain 3 eri yksilöä. Niittykirvisten määrä pudonnut. Uusina lajeina syksylle olivat hippiäisuunilintu ja sepelhanhi. Kahlaajia oli vielä yllättävän hyvin jäljellä. Suosirrejä löytyi kaksi parvea, kaikkiaan 52 yksilöä, muita lajeja lähinnä yksittäin mm. valkoviklo ja punakuiri. Maanpedoista ei sittenkään ole päästy eroon, vaikka siltä vähän on näyttänyt. Itärannan venepaikalla aamuhämärissä ainakin kaksi minkkiä. Käytöksen perusteella taisivat olla nuoria yksilöitä. Iltapäiväksi suunniteltu Storbådanin käynti jäi taas väliin kovan tuulen ja aallokon vuoksi, ehkä sitten seuraavaksi?
Näytti olevan lähes täydenkuun aika. Nousevan auringon puna värjää jo Domarkobbanin kasvillisuutta.
Merivesi aamulla hieman miinuksella ja iltapäivällä plussalla. Kahlaajilla hyvät ruokailumaastot ja näytti hyönteisiä olevan useammallekkin ruokailijalle.
Pohjoiskärki haravoitiin melko tiheällä kammalla, mutta ei niittykirvisiä ihmeempää.
Itärannalla paikallisena 13 sepelhanhen parvi. Laji on kohtalaisen vähänlukuinen länsirannikolla. Syksyllä selvästi kevättä yleisempi.
Tuulensuojassa ja auringonpaisteessa mielettömän runsaasti hyönteisiä, vain syöjiä niukasti. Koskaan ei kuitenkaan tiedä, kuka ruovikosta kurkistaa!
Ja maihin...
Kommentoi
29.9.2015 Domarkobban, Kristiinankaupunki, Finland
Weblokit
Copyright, 2015 Antti J. Lind