Kaunista, mutta rauhallista. Pari
harmaahyljettä oli päivän ainoat nisäkkäät. Merellä, kaukana Hylkiriutan
takana, liikkui isohko vesilintuparvi, reilu 100 yksilöä. Etäisyyden ja
allokon vuoksi jäi lajinmääritys tekemättä, eiköhän ne pääosin
mustalintuja olleet. Telkkiä ja isokoskeloita siellä täällä. Päivän
mukavin havainto oli Haminakarin lounaispuolella kellunut naaraspukuinen
allihaahka. Empä olekaan lajia muutamaan vuoteen nähnyt, muutenkin
harvinaistunut. Merikotkia lensi soidinta parilla vanhalla pesäpaikalla.
Mukava havainto oli myös tyrneillä herkutellut 29 räkättirastaan parvi
Kumppooseissa. Marjansyöjät ovat tänä talvena tosi vähissä, oliskos jo
jonkin sortin kevätmuuttajia?
Aamupäivän tyynessä tuli muutamia hyyteen
ja uuden jään kenttiä vastaan.
Haminakarin hamina on tuulellakin mukavan
suojaisa.
Haminkarin länsirannalla on yksi
erikoisimmista männyistä, jonka olen nähnyt. Latvaosa kulkee pitkin
maata, ollen halkaisijaltaan viitisen metriä. Puu elää ja voi hyvin.
Varmistamattoman tiedon mukaan latva on aikoinaan väänytnyt talven
jäämassojen alla, useamman talven aikana.
Päivän ensimmäinen kaffehetki vietettiin
Iso-Enskerin penkeillä. Laiturilla oli hyvin tilaa.
Kumppoosien saariryhmän, Kasakan projekti
hajoaa hiljakseen. Katto näyttää olevan jossakin vaiheessa korjattu.
Lähes samassa kunnossa on myös Steenkumppoosin pohjoisempi kämppä. Tosin ei taida kovin hyvin enää vettä pitää. Romuakin nykyään huomattavasti enemmän.
Eipä ollut Seliskerissäkään ahdasta. Tänään
vain hieman ohutta uutta jäätä, vanha kiintojää hävinnyt.
