Keli tyyntyi hienosti iltaa kohden ja lämpöäkin lähes 15 astetta. Oivallinen keli suiston yökierrokselle.
Puolenyön aikaan buster vesille Kunnanrannasta. Siitä Isojuovalle ja pisto Pihlavanlahden suulle. Takaisin ylävirtaa ja jokiveden ollessa hieman plussalla, kokeilin viime syksynä kaivettua uomaa siirtyäkseni pohjoispuolelle. Läpi siitä pääsi, oli jo aika tuskaista. Karvianjuovan suulle ja siitä Linterin ohi ylävirtaan. Kävin kääntymässä Masajuovalla, josta Laiskanrännien kautta Teemuluotoon ja takaisin Kunnanrantaan, auringon noustessa.
Linnut hyvin äänessä. Ruokokerttunen päälajina, ainakin 63 laulavaa. Rytikerttusia vain 2. Satakieliä vielä äänessä 7 yksilöä. Kaksi kaulushaikaraa huuteli joella. Yksinäinen luhtakerttunen Kivinissä. Kaksi luhtahuittia ja kaksi pensassirkkalintua äänessä. Käkiä deltalla äänessä viisi yksilöä. Pari rupikonnaa myös äänessä.
.
Yön yllätyksen tarjosi kuuntelu Isojuovan varrella, Masajuovan kohdalla. Katselin jokea alas lentäviä kala- ja naurulokkeja, kun puiden latvojen tasalla, alle 50 metrin päässä, tuli yläjuoksulta pieni valkosiipinen haikara! Hämmennys oli melkoinen ja hetken mietein lajimääristystä. Selvästikään ei ollut silkkihaikara, mutta voiko lehmähaikaralla olla noin paljon tummaa kuviointia rinta ja vatsapuolelle, sekä päässä - eihän se siihen sopinut. Rääkkähaikaran värit sopivat suoraan lintuun, täytyi jättää pieni varaus muihinkin rääkkähaikaralajeihin, kun ovat aika saman näköisiä. Haikara jatkoi Isojuopaa alas häviten yön usvaan. Lähdin ajamaan Isojuopaa alas, mutta ei enää tavoittanut sitä. Kaikkiaan hämmäntävä tilanne.
Liikkeelle Kunnanrannasta ja ensimmäinen kuuntelupaikka.
Joen pohjoisrannalla kuului pensassirkkalintu.
Sen verta oli jokivesi korkealla, että Karvianjuopaakin olisi päässyt alas. Huumaava ruokokerttusten konsertti deltalla.
Rääkkähaikaran perässä ajettu ja lopulta paluu takaisin Masajuovalle. Tänään ei lepakkoja näkynyt.
Teemuluodon edustalla ollessani alkoi auringon ensisäteet näkymään metsän takaa.
