Vaihteeksi vähän heikompituulinen päivä. Auringonpaistetta ja lämpöä riittävästi. Edelleen jonkin verran merenkäyntiä. Kiertelimme vanhan Luvian, nykyisen Eurajoen, ulkoluotoja ja kallioita.
Kahlaajia vielä niukasti, mainittavina suosirri 12 ja karikukko 2. Myös pääosa vesilinnuista hävinnnyt. Telkkiä ja haahkoja vielä muutama tuhat. Sen sijaan tiirat runsaslukuisena. Laskimme yhteensä 240 lapintiiraa, 120 kalatiiraa ja n250 määrittämätöntä. Vain yhdessä paikassa olivat tiirat reviireillä ja paikalla myös jonkin verran poikasia. Muut tiirat vanhoja ja ulkokallioilla. Kertonee epäonnistuneista pesinnöitä. Hylkeitä vain pari.
Lepäilevien tiirojen joukosta osui silmään valko-otsaiset vanhannäköiset yksilöt: kalatiira 2-3 ja lapintiira 1. lisäksi yksi mustanokkainen lapintiira. Noiden lintujen ikää vähän mahdoton sanoa, ehkä jonkin sortin esiaikuisia tai sitten ajoissa sulkimien aloittaneita vanhoja yksilöitä.
Lähes jokaisella kivikolla lepäileviä yksilöitä. Nämä Pohjankaliolla.
Nämä linnut Jussinkalliolla.
Merivesi monin paikoin kirkasta ja näkösyvyys useita metrejä.
Parin kallion reunassa myös veteen sekoittunutta sinilevää.
Valko-otsainen kalatiira Eeköressä.
Toinen yksilö Jussinkallion parvessa.
Tällä, lapintiiraksi tulkitsemallani, yksilöllä hyvin tumma, aavistuksen punertava nokka.
Harvoin näin valko-otsaista lapintiiraa pääsee näkemään Suomessa.
Sama yksilö. Puku näyttää muutoin aivan vanhalta linnulta.
Ja maihin...
